Ihmiset ja palvelut soten ydintä

4.11.2015

Ihmiset ja palvelut soten ydintä

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirretään kunnilta ylikunnallisten itsehallintoalueiden piiriin. Soteratkaisu integroi rakenteet, hallinnon, päätöksenteon ja palvelut uudella tavalla.Uusi järjestäjätaho uudistaa palvelujen tuotannon palvelukokonaisuudeksi, jossa palvelujen tuottajina voivat edelleen toimia isommat kunnat, kuntayhtymät, yhtiöt, yhdistykset ja yksityiset yritykset. Uusi sotealue on yhtäaikaisesti sekä palveluverkosto että portaittain lähipalveluista kohti erikoispalveluja etenevä kokonaisuus. 

Uudistuksen isoina ydinkysymyksinä voidaan pitää alueiden määrää, rahoitusratkaisua, potilasasiakkaiden tietohallinnon järjestämistä, nykyisen sosiaali- ja terveyspalvelujen kiinteistömassan käytön koordinointia ja hallintaa, hallinnon rakennetta ja edustuksellisen demokraattisen ohjauksen järjestämistä vaaleilla myös sotealueelle. Soten määrittelyssä tärkeintä ei ole hallinnon rakenteiden ja himmeleiden piirtely tai poliittinen valta, vaan sote-palvelujen ja kansanterveystyön toimivuuden varmistaminen siten, että palvelujen tuottajat, palvelualueet ja keskusyksiköt palvelevat maakuntien ihmisiä.

Valmistelussa tulee huolehtia riittävästä kuntien ja palvelujen käyttäjäryhmien äänen kuulumisesta ja siitä, että tuotannon ohjaukseen liittyvässä kehittämistyössä hyödynnetään alueen omaa tuotanto-osaamisen taitotietoa – mutta myös vertailevaa tietoa muiden alueiden tehokkaista käytännöistä. Tässä mielessä mm. Kainuun maakuntamallin ja Etelä-Karjalan soten (EKSOTE) tietoja voitaneen käyttää palvelumuotoilussa verrokkitietona. Toiminnan kehittämisen tulee perustua jatkuvaan sisäiseen ja ulkoiseen arviointiin ja auditointiin. Sekä järjestämisen arviointi että tuottajien toiminnan arviointi tulisi kirjoittaa puitelainsäädännöksi. Myös tarkastustoimesta tulee haasteellista. Tarkastustoimen on oltava julkista ja läpinäkyvää. Sote-maakuntia on voitava vertailla.

Soteratkaisussa tulee määrittää sosiaali- ja terveydenhoitopalveluille uudet normit, palvelukriteerit ja palveluiden toteuttamista kuvaavat mittarit siten, että asiakkaille tuotettavien palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta, vaikuttavuutta ja laatua, toiminnan tehokkuutta ja hintalappua voidaan tarkastella läpinäkyvästi koko Suomessa. On määritettävä mitkä palvelut ovat lähipalveluja, mitkä palvelualueella tuotettavia ja edelleen vaativampien erikoissairaanhoidon ja erityisryhmien tehokkaampaa keskittämistä vaativat palvelut.

Asiakkaiden palvelutarpeiden kokonaisvaltainen hoitaminen moniammatillisesti on varmistettava mahdollisimman lähellä asiakkaita. Keskittäminen ei voi johtaa asiakkaiden juoksettamiseen luukulta toiselle sotealueen keskuksessa. Asiakkaan palveluja on voitava tarkastella mahdollisimman ehyenä palveluketjuna. Toimivalla sotealueella ihmiset ja heidän tarvitsemansa palvelut ovat järjestämisen ja tuottamisen perusta. Mutta muitakin intohimoja on sotevalmistelun edetessä tullut esille.

Risto Simonen

Vesittääkö jätevesiasetus Sipilän uskottavuuden?

Vesittääkö jätevesiasetus ja kytkös Sipilän uskottavuuden?

Jos Sipilä aikoo Pääministeriksi, niin pitäisi kyetä kertomaan rehellisesti omasta osuudestaan GreenRockissa omalla naamallaan ja äänellään ihmisten edessä. Rehellisyys maan perii! Jos Sipilä haluaa periä Kataisen-Stubbin polttaman maan - niin vähintään rehellisyydellä se voitetaan? Laanisen naama ei riitä! (Laanisen naama häviää Slunga-Poutsalon naamalle).

Keskusta oli ajamassa tätä "sääntelypesulaitosta" asetukseksi. Haluan muistuttaa Keskustaa Anneli Jäätteenmäen kohtalosta? "Varis - Sano Manninen Faxia". Vitsillä sisään, mutta kansalaisia ei enää kuseteta. Ihmisten kärsivällisyys edellisten hallitusten vatulointia kohtaan on lopussa! Tämä tulee ilmi vaalikentillä.

Joku voisi sanoa, että olen tässä asiassa ns. "trolli". Näin ei kuitenkaan ole. Kysymys on loppupeleissä koko jätevesiasetuksesta eli siitä - Onko jätevesiasetus asiallinen, tarpeellinen ja ihmisiä oikeudenmukaisesti kohteleva. Ja miksi ei saisi ihmetellä sitä, että puolueiden puheenjohtajat ovat tai ovat olleet näitä "puhdistuslaitoksia" valmistavien yritysten hallituksissa.

Jos Timo Soini menee hallitukseen -> Keksii lainsäädäntähurmoksessa uuden "hilavitkuttimen" -> Miettii sille kaupallista menekkiä -> Timo Soini ei silti yhtiöitä ideaa itselleen tai omalle lähipiirilleen -> Timo Soini ei laadi uutta lakia ja asetusta, joka mahdollistaa uuden "hilavitkuttimen" pakkomarkkinoinnin läpi Suomen! Tästä on kysymys! Kun katsomme historiallisesti, kuinka puolueidemme edustajat ovat Suomessa toimineet - niin lainsäädäntöohjautuva business on varsin läpinäkyvää taannehtivasti katsoen. Jos kannatatte sitä - Se on teidän asianne! Minä en voi kannattaa lähipiirikytkentöjä julkisessa taloudessa!

Tämä on henkilökohtainen vakaumus - jota en käännä vaikka kuinka painostetaan. Lainsäädännön tulee kohdella etenkin veronmaksajia kansalaisina mahdollisimman tasavertaisesti. Myös jätevesiasetus on sellaisena tarkastellen järkyttävää eriarvoistamista! Se, että Oinonen tai Perussuomalaiset ja muut pitävät tästä ääntä - on todella tärkeää!

Minä ajattelen sitä maaseudun Kyllikkiä tai Ottoa, joka on joutunut (kenties pienillä varoillaan) ottamaan ja rahoittamaan jopa tarpeettoman ja toimimattoman puhdistuslaitoksen. Jätevesiasetuksella puututaan haja-asutusalueilla alle 10 % osuuteen kokonaiskuormituksesta. Vesistöjen äärellä toimivien maa- ja metsätalouksien ja yritysten noin 90 % kuormitusosuudesta ei lainsäätäjä ole halkonut tässä asetuksessa sanaakaan?  Itämereen ei mummon tai papan kakka keskeltä Suomea tai Lapista voi millään tavoin kulkeutua. Ellei Vihreillä tai Keskustalla ole sitä varten jonkinlainen "kakkakuljetuspartio".

Herra valistakoon kasvonsa bulvaaniyhtiöissä operoiville keskustalaisille ja olkoon heille armollinen!

Risto Simonen

Miksi historia ei opeta – Onko Siperian pakko opettaa

Miksi historia ei ole jo opettanut? – Onko Siperian pakko opettaa?

Keskusta ei voi muuttaa omia taustapeileissä olevia virheitään.  Keskustan tulevaisuus on ohuiden lankojen varassa. Kykeneekö se eettiseen ja moraaliseen poliittiseen remonttiin? Politiikan tulisi olla kuitenkin yhteisten asioiden hoitamista.  Sipilän insinöörilogiikalla, puheilla ja hymyillä eivät tekemättömät asiat muutu tehdyiksi tahi megaluokan virheet haihdu olemattomiin.

Löytyykö vielä säätiöitä, yhtiöitä ja yhdistyksiä –  jotka itseasiassa tarkemmin tutkittuna voisivat olla vaalirahoitusautomaatteja tai - vielä pahempaa -  korruption pesiä,  joissa pääomat kiertävät alkiolaisuuden juurilta kauas kimmonneen, nykyisin uusliberalismin ihannetta kurkottelevan puolueen sisä- ja lähipiirien hyväksi. Nuorisosäätiö oli jo aiemmissa vaaleissa tapetilla. Järkevät ihmiset eivät tekisi samoja virheitä uudelleen. 

Puoluetta on alue- ja kuntahallinnon keskittymisen osalta kritisoinut eräs herra Oreck - Yhdysvaltain edellinen suurlähettiläs. Jos muistatte lukeneenne Bruce Oreckin muistion Suomelle.  Suomalaisilla ei ole enää varaa elää 1950-luvun (Kekkosen ajan ja ay-palon) asenteissa,  joissa järjettömillä säännöillä, aivan turhalla byrokratialla ja sääntelyllä ja kireällä lainsäädännöllä sidomme taloutemme kahleisiin ja pelottelemme potentiaalisia sijoittajia ja investointeja maastamme pois.   

Oreckin mukaan keskusvaltainen hallintomalli tukahduttaa kuntien ja kaupunkien kehitystä.  Tästä hyvä, kekkosenaikainen jäänne on keskustalainen kunta- ja maakuntahallinnon ja aluehallinnon poliittisesti virittäytynyt koneisto. Vuorovaikutuksen ja keskustelun vähäisyys auttaa vallan pitämisessä käsissä - mutta ei edistä vahvaa yhteistä kehittämisotetta. Verkostoitunut ja vahvasti vuorovaikutteinen julkinen talous tuottaisi myös tuloksia.

Suurten puolueiden mielestä eduskuntakauden loppua leimaa epävarmuuden aika. Orpo oli huolissaan vastakkainasettelun lietsomiesta. Kokoomus ja Keskusta ovat hallituksessa repineet maan eriarvoiseksi. Kansan mielestä koko hallituskausi ja myös edellisen Keskusta –johtoisen hallituksen kausi on ollut haparoinnin ja epävarmuuden aikaa. Lisäksi sosiaalidemokraatit ovat aiemmin paisuttaneet omilla hallituskausillaan Suomen julkisen sektorin ylisuureksi. Hyvinvointivaltioksi nimitetty julkinen sosiaalipalvelujärjestelmä on paisunut ylisuureksi byrokraattiseksi hirviöksi, joka on alkanut syömään omia kansalaisiaan - veronmaksajan ominaisuudessa. Emme voi ottaa valtionvelkaa palveluihin. Emme voi kiristää verotusta niin, että samalla katoaa kotimainen ostovoima. Ja samalla ay-liike Hakaniemen vartiotornissa kaitsee ja ohjaa maamme hallitusta.

Talouden kasvu voi alkaa, kun Suomessa tunnustetaan realiteetit. Tarvitsemme itse omat rahamme, joita nyt syydetään Eurooppaan ja EU:n pohjattomaan Molokin kitaan. Vakausmekanismeihin, EU:n jäsenmaksuihin ja byrokratian ylläpitämiseen. Siksi otetaan jopa lisää velkaa. Velkaraha painuu Suomesta ulos elvyttämättä kotimaatamme. Samalla on otettava budjettivelkaa. Yrityksissä ja jopa työvoimapolitiikassa puhutaan ratkaisulähtöisyydestä. Kaikkialla muualla tehdään ratkaisuja. Mutta hallitukset eivät yksi toisensa jälkeen kykene tekemään ratkaisuja kestävyysvajeen oikaisemiseksi.

Edelliset ja nykyiset vallanpitäjät väistävät kuitenkin nyt vastuitaan.  Katse suunnataan Ransakaan, Saksaan, jopa Ruotsiin. Sitä kutsutaan kohteen siirroksi.  Kun omat keinot ja voimat eivät riitä – voidaan yrittää tulkita naapurimaata ja sen keinovalikoimaa tai "ulkopuolisen konsultin ääntä" ikään kuin apuna omien taskujen tyhjyyteen. Merkel ja Macron konsultoivat Suomea. Triumviraattia pukkaa.

Nyt tarvitaan tiukempaa perustuslakiin nojaavaa johtamista. Ei voida enää odottaa yhtäkään eduskuntakautta. Tulevan hallituksen on kyettävä tekemään ratkaisevia ja raskaita päätöksiä. Julkista sektoria on kyettävä saneeraamaan siten, että kotimaista kysyntää ei samalla leikata liiaksi - ja, että kasvulle muokataan otollinen maaperä. Työn tekeminen ja yrittäminen on nostettava takaisin kunniaan kasinotalouden ja bulvaanisijoittajajuhlien sijaan.

Suomea voidaan parhaiten kehittää yrittäjyyden kunnioittamisella. Tämä tarkoittaa erityisesti niitä n. 200 000 yritystä ja yrittäjää,  jotka ovat pörssi- ja kasinotalouden ulkopuolella.  He tekevät tulosta usein vaikeinakin aikoina. He työllistävät omansa vaikeinakin aikoina. He ovat vastuullisia yrittäjiä. He voisivat työllistää lisääkin, jos työvoima- ja elinkeinopolitiikka olisi oikeannäköistä. 

Edelliset hallitukset eivät koskaan myönnä – eivätkä kanna vastuitaan.  He pyrkivät taitavasti retoriikan ja median, talouslukujen, taulukoiden ja jopa tilattujen todisteiden ja päivystävien dosenttien tukemina kääntämään julkisen mielipiteen asetelmaa omaksi edukseen – vaikka itse olisivatkin syypäitä maamme harharetkiin.

Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on hinta- ja kustannuskilpailukyvyn haarukoinnissa uudelleen, työvoimakustannusten ja samalla ostovoiman eli kansalaisten palkkojen tai verotusratkaisujen uudelleenmäärittelyssä.  Työvoimakustannusten osalta tulisi löytää merkittäviä, sellaisia sopimusjärjestelyjä, jossa voidaan purkaa vanhoillisia sopimusrakenteita – ja luoda kokonaan uudenlaisia työmarkkinainnovaatioita. Investoinnit, kasvu ja työllistäminen on saatava uudelleen käyntiin.

Repivän vähemmistöpolitiikan sijaan Suomessa kaivattaisiin laajapohjaista suomalaista yhteisöllisyyttä ja yritteliäisyyttä ja työn tekemisen mahdollisuuksia tukevaa politiikkaa  - kustannuksia lisäävän ja tukiloukkuihin ajavan sosiaaliohjauspolitiikan sijaan. Hyvinvointivaltio teki työvoimapolitiikasta sosiaalipolitiikkaa. Työvoimapolitiikan funktiona tulisi kuitenkin olla työllisyyden edistäminen.

Suomi tarvitsee johtajuutta. Muutakin, kuin haastatteluissa hymyileviä ympäripyöreitä puhuvia tai iloisesti shortseissa twiittailevia puoluejohtajia tahi ay-liikkeen voiman ja palon vuosia ikävöiviä kapinakenraaleita.

Risto Simonen

Itsenäisyyttämme haastetaan uusilla tavoilla

Itsenäinen Suomi on vahva kansallinen perusarvo. Mutta ei itsestäänselvyys. Arvon ja oikeuden elää ja toimia itsenäisessä ja demokratialähtöisessä maassa, ovat meille jälkipolville taistelleet sotiemme veteraanit ja sodanaikainen kotirintama ja silloisia puolustusvoimiamme resursoiva teollisuus ja joukoillemme elintärkeät tuki- ja huoltojoukot – naiset ja miehet ja jopa sodanaikaiset nuoret ja lapset. Kukin parhaansa mukaan.

Ajat muuttuvat. Nyt maatamme kohtaan hyökätään sähköisen sodankäynnin välinein, kybertekniikalla, vakoilu-, haitta- ja virusohjelmilla, pahimmillaan kokonaisia palveluja lamauttavilla suunnitelluilla tietoliikenne- ja viestintäverkkoja pitkin etenevillä uusilla sähköisen sodankäynnin muodoilla. Osa tästä on terrorismia. Osa valtioiden välistä toimintaa. Olemme juuri nytkin ikäänkuin sodassa valtioiden välisen tieto- ja viestintäteknologisen suojautumisen ja puolustautumisen tietämyksen ja osaamisen kysymyksissä.

Maamme lainsäädännöllinen ja taloudellinen itsenäisyys on jatkuvasti uhanalainen. Liittovaltiona Euroopassa kansallinen itsemääräämisoikeutemme supistuisi. Jos solmitaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja direktiivejä, joissa pyritään pakottamaan meidät kansallisesti noudattamaan omiin olosuhteisiimme soveltumatonta direktiiviohjausta. Tai, jos ilman riittävää, avointa ja perusteellista keskustelua kansallisella tasolla solmitaan vapaakauppa- ja investointisuojasopimus mm. USA:n ja Kanadan kanssa – ollaan myöskin jo tiellä, jossa kansallista itsemääräämisoikeuttamme ja omaa lainsäädäntöämme ei välttämättä tarvitsisi enää kunnioittaa.

Jos kansallinen hallituksemme ja eduskuntamme solmivat sopimuksia, joissa kävellään oman perustuslakimme yli – sitä kunnioittamatta – tai, jos solmitaan pitkälle hamaan tulevaisuuteen sopimuksia maamme taloudellisesta riippuvuudesta mm. Euroopan talous- ja rahaliiton tukipaketteihin, vakausmekanismeihin, pankkien kriisirahastoihin – joiden tarkoituksena on rahoittaa paitsi muiden EMU-maiden kansantalouksien rakenteellisia ongelmia, mutta myös väärinkäytöksiä, korruptiota ja systemaattista veronkiertoa – vaarantuu samalla oma budjettivaltamme ja itsemääräämisoikeutemme. Tarvitsemme toki varallisuutemme oman maamme rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen.

Valtiomuotomme, Suomen Tasavalta, on edelleenkin itsenäinen, ns. pohjoismaisena, länsimaisena demokratiana ja hyvinvointivaltiona pidetty maa. Mutta globaalin talouden pyörteissä ja kansainvälisen sopimusjuridiikan ehtolauseissa – maamme lainsäädännöllinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys on uudella tavalla tätä kautta uhattuna.

Maamme itsenäisyyttä puolustetaan parhaiten jatkossa laajapohjaisessa yhteisymmärryksessä kansalaisyhteiskunnan ja demokratian keinoin siten, että Suomen Tasavallan kansalaiset, kaikki suomalaiset käyttävät äänioikeuttaan jatkossa kaikissa vaaleissa ja puolustavat niitä perusarvoja, jotka kantavat maamme itsenäisyyttä kaikilla itsemääräämisoikeutemme tasoilla nyt ja tulevaisuudessa.

Huomioita kuntarakennelakiin liittyen

Huomioita kuntarakennelakiin liittyen

Kuntien itsehallinnolla sekä paikallistason asukasdemokratialla on tähän saakka ollut perustuslain suoja. Valtio ei ole voinut puuttua kuntien sisäisiin asioihin muutoin, kuin säätämällä kunnille lakisääteisiä vastuita ja velvoitteita. Valtio ei ole sinänsä myöskään valvonut kuntia, vaan kuntien toiminnan valvonta on läänitasoisen julkisen laillisuusvalvonnan piirissä. 

Huomionarvoista kuntarakennelain tavoitteissa onkin se, että nyt kuntien suvereniteettiin, asukasdemokratian yhdenvertaisuuden periaatteisiin ja kuntien perustuslain suojaan puututaan. Kuntarakennelaki on kirjoitettu aiemman kuntajakolain päälle. Ministeriö voisi lakiluonnoksen mukaan tarttua kuntaan ja siirtää sen toteuttamalla erityisen kuntajakoselvityksen. Rakennelain arkkitehteina ovat ovat valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto. 

Rakennelain tavoitteet ovat ristiriidassa perustuslain ja kuntalain edellyttämien asukkaiden yhdenvertaisuuden ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien tavoitteiden kanssa. Rakennelaissa ei riittävällä tavalla avata sitä, kuinka yhdenvertaiset asiakaslähtöiset palvelut ja paikallinen demokratia aiotaan toteuttaa käytännössä.  Uuden jättiläiskunnan valtuustoon ja hallitukseen ei saada enää nykyisten pienempien kuntien alueilta edustusta ja vaikutusvaltaa. Myös muut lähidemokratiaa tukevat toimielimet vaarantuisivat. 

Perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaan on ongelmallista, jos kuntapäätöksenteko ja lähidemokratian edellytykset loittonevat etäälle asukkaista. Onko perustuslakivaliokunta ja sen vastuu ja velvoite suojata perustuslain mukaista kunnallista itsehallintoa nyt vaiennettu tai ohitettu pilkkomalla kuntia ohjaava monisektorinen lainsäädäntö ohjaamaan kuntia jättiläismäisiin kuntayksiköihin. Kunnista tulee subjekteja. Perustuslain mukaan kuntalaiset ovat subjekteja eli kuntalaisena ja asukkaana toimiminen ja osallistuminen kuuluu perusoikeuksiin.

Euroopan neuvoston laatimassa paikallisen itsehallinnon peruskirjassa rakennelaissa oleva ristiriita täsmentyy:  "Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti" (3 artikla 1. kappale). Kysymys on kunnallisen itsehallinnon demokratia- ja läheisyysperiaatteesta. Suomi on allekirjoittanut Unescon kulttuuridiversiteettiä koskevan sopimuksen, jossa asukkaiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, kansallisen, paikallisen kulttuurin toimintaedellytyksiä tuetaan ja suojataan. Kuntarakennelaki ei kuitenkaan huomioi paikallisuutta.

Kuntarakennelakia silmäillessä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että nyt vireillä olevalla lainsäädännöllisellä ohjauspolitiikalla pyritään julkisen taloudellisen vallan, poliittisen päätöksentekovallan ja nykyisten kuntien omistusten keskittämiseen kuntalaisia eriarvoistavalla tavalla. Pitkällä aikajänteellä vaarana on myös suomalaisen monimuotoisen kulttuurisen identiteetin ja diversiteetin mureneminen sekä paikallistalouksien elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten tuhoutuminen. Tämä ei liene perustuslaillinen kuntalaisten perusoikeuksien toteutumisen tie.

Mediaväkivalta on noussut ravitsemuksen tasolle

Mediaväkivalta on joillekin popcornia?

Suomalainen media on nostanut kaiken arki- ja reaaliväkivallan ja sillä mässäilyn arvoasteikolla aamukahvin ja aamiaisen tai päivittäisen "ravitsemuksen" piiriin kuuluvalle tasolle. Kaikkialta läpitunkeva alempiasteinen ja raskas lööppi- ja mediaväkivalta on turruttavaa ja lähes kaiken allensa peittävää. Mediaväkivalta tunkeutuu olohuoneisiin ja lastenhuoneisiin huipputehokkaita mediakanavia pitkin. Mediaväkivalta tunkeutuu tajuntaan ja alitajuntaan halusit tai et.

Tulisiko myös medialla olla itsesääntelyä väkivallantekoihin liittyvissä uutisoinneissa, palstamillimetreissä, media-ajassa- ja tilassa?

Onko neljännellä valtiomahdilla eli medialla enää mitään vastuuta mediasisältöjen vaikutuksesta yhteiskuntaan tai yksilöihin?

Onko ensimmäisellä valtiomahdilla - eli eduskunnalla enää kykyä ohjata turvallista kansalaisyhteiskuntaa tukevan ja puolustavan lainsäädännön muodostumista. Onko toisella valtiomahdilla - valtioneuvostolla; hallituksella enää kykyä turvata turvallisen kansalaisyhteiskunnan käytännön edellytyksiä? Ja onko kolmannella valtiomahdilla - oikeuslaitoksella ja tuomiovallalla enää kykyä sanktioida ja ohjata toiminnallaan edellämainittuja tahoja ja kansalaisia.

Median tulisi kenties omassa itsesääntelyyn liittyvässä pohdiskelussaan ymmärtää, että media tulee itseasiassa ruokkineeksi ja provosoineeksi haitallisille vaikutteille alttiita epävakaita persoonallisuuksia. Median valtavalla voimalla ja volyymillä uutisoitaessa ääritekoja voidaan myös kenties aiheuttaa ja provosoida väkivaltaisen ja rikollisen toiminnan ihannointia.

Suomessa tulisi tehdä ryhtiliike vallanjaon kaikilla tasoilla. Tulisi palata oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti perustuslain ohjaamaan demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan. Vapaat vaalit ovat yksi tie edustukselliseen demokratiaan ja uudenlaiseen yhteisvastuullisuuteen.

Risto Simonen

Perustuslaillinen ongelma

”Houston we have a problem”...

kuuluu legendaarinen viesti komentokeskukseen. Suomessa on demokratiaan liittyvä kuuluvuusongelma käsillä. Keskittäminen katkaisee  kehyskuntien äänivallan kuulumisen ja romuttaa saavutetut lähidemokratiaa tukevat toimet. Kuntauudistuksen yhdenvertaisuusongelma huutaa aina perustuslakiin saakka. 

Kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Vaikka valtion valvonta ja ohjaus tahi EU:n direktiiviohjaus onkin eräiltä osin hyväksyttyä, kuntauudistuksessa ollaan kävelemässä perustuslain yli.  Kunnilla - oikeudellisina toimijoina, on tärkeä paikallinen tehtävä mm. perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisessa, paikallisessa lainkäytössä asukasläheisesti. Julkisen vallan käytöllä tulisi olla vahva demokraattinen perusta.

Suuri ongelma kulminoituu perustuslain 2 §:n kansanvaltaisuuden periaatteeseen: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”. Asukasosallisuuden edellytyksiä tulisi kunnioittaa. Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että on ongelmallista, jos kuntien päätösvaltaa siirrettäisiin hyvin laajamittaisesti alueelliselle tahi maakunnalliselle toimielimelle. 

Asioiden vireillesaattaminen ja valmistelu, kuntalaisten kuuleminen heitä itseään koskevissa asioissa, päätöksentekovalta, luottamushenkilövallan ja viranomaisvallan nykyinen asukasläheinen, suora ja joustava käyttö häviäisi siirryttäessä suuriin kuntakeskuksiin. Kuntauudistuksen tavoitteissa kuntiin jäisi vain yhteispalvelupisteet, joissa olisi etäpalveluna saatavilla julkisia palveluja. Henkilökohtaisen palvelun saaminen ei voi olla vain keskuksessa asuvan kuntalaisen subjektiivinen oikeus. Tämäkö olisi kuntauudistuksen saatesanoissa mainittua yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. 

Lähidemokratiaa vahvistavat toimielimet, kuten mm. nuorisovaltuustot, vanhus- ja vammaisneuvostot, kyläneuvostot, elinkeino- ja hankeryhmät purkautuisivat. Kuntauudistus asettaisi kovia haasteita paikallisyhteisöille ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Suurkuntaratkaisu purkaisi paikallista yhteistoimintaa tukevat nykyiset kuntayhtymät ja osan Paras-hankkeen myötä syntyneistä juuri palvelutuotantoon siirtyneistä rakenteista.

Kuntien kunnostamista kuitenkin tarvitaan. Rakenteita ja toimintoja tulee virtaviivaistaa. Kuntauudistus rakentuisi kenties parhaiten kuntien keskinäiselle yhteistoimintamenettelylle, jossa valtionvarainministeriö antaa kunnille uudet valtionosuusraamit. Kunnat sopeuttaisivat alueilla keskinäisillä toimillaan palvelunsa demokraattiseen päätöksentekoon pohjautuen – ilman sanelua, pakkotoimia ja karttaharjoituksia. Euro on hyvä konsultti. Veroprosentin korotuspaine toinen. 

Muuttaako ministeri Virkkunen myös perustuslakia niin, että yhdenvertaisuussäännös ei koskekaan kaikkia. Kuntalaisen ja komentokeskuksen välinen etäisyys  yhdenvertaisuussäädöksellä mitaten kasvaisi kestämättömälle tasolle. Karrikoiden: ”Asianne voidaan ratkaista kansliapäätöksenä ilman kuulemistanne”.