Huomioita kuntarakennelakiin liittyen
Kuntien itsehallinnolla sekä paikallistason
asukasdemokratialla on tähän saakka ollut perustuslain suoja. Valtio ei ole
voinut puuttua kuntien sisäisiin asioihin muutoin, kuin säätämällä kunnille
lakisääteisiä vastuita ja velvoitteita. Valtio ei ole sinänsä myöskään valvonut
kuntia, vaan kuntien toiminnan valvonta on läänitasoisen julkisen
laillisuusvalvonnan piirissä.
Huomionarvoista kuntarakennelain tavoitteissa onkin
se, että nyt kuntien suvereniteettiin, asukasdemokratian yhdenvertaisuuden
periaatteisiin ja kuntien perustuslain suojaan puututaan. Kuntarakennelaki on
kirjoitettu aiemman kuntajakolain päälle. Ministeriö voisi lakiluonnoksen
mukaan tarttua kuntaan ja siirtää sen toteuttamalla erityisen
kuntajakoselvityksen. Rakennelain arkkitehteina ovat ovat
valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto.
Rakennelain tavoitteet ovat ristiriidassa
perustuslain ja kuntalain edellyttämien asukkaiden yhdenvertaisuuden ja
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien tavoitteiden kanssa. Rakennelaissa
ei riittävällä tavalla avata sitä, kuinka yhdenvertaiset asiakaslähtöiset
palvelut ja paikallinen demokratia aiotaan toteuttaa käytännössä. Uuden jättiläiskunnan valtuustoon ja
hallitukseen ei saada enää nykyisten pienempien kuntien alueilta edustusta ja
vaikutusvaltaa. Myös muut lähidemokratiaa tukevat toimielimet vaarantuisivat.
Perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaan on
ongelmallista, jos kuntapäätöksenteko ja lähidemokratian edellytykset
loittonevat etäälle asukkaista. Onko perustuslakivaliokunta ja sen vastuu ja
velvoite suojata perustuslain mukaista kunnallista itsehallintoa nyt vaiennettu
tai ohitettu pilkkomalla kuntia ohjaava monisektorinen lainsäädäntö ohjaamaan
kuntia jättiläismäisiin kuntayksiköihin. Kunnista tulee subjekteja.
Perustuslain mukaan kuntalaiset ovat subjekteja eli kuntalaisena ja asukkaana
toimiminen ja osallistuminen kuuluu perusoikeuksiin.
Euroopan neuvoston laatimassa paikallisen
itsehallinnon peruskirjassa rakennelaissa oleva ristiriita täsmentyy: "Paikallinen itsehallinto tarkoittaa
paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain
nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen
väestön etujen mukaisesti" (3 artikla 1. kappale). Kysymys on kunnallisen
itsehallinnon demokratia- ja läheisyysperiaatteesta. Suomi on allekirjoittanut
Unescon kulttuuridiversiteettiä koskevan sopimuksen, jossa asukkaiden
ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, kansallisen, paikallisen kulttuurin
toimintaedellytyksiä tuetaan ja suojataan. Kuntarakennelaki ei kuitenkaan
huomioi paikallisuutta.
Kuntarakennelakia silmäillessä ei voi välttyä siltä
ajatukselta, että nyt vireillä olevalla lainsäädännöllisellä ohjauspolitiikalla
pyritään julkisen taloudellisen vallan, poliittisen päätöksentekovallan ja
nykyisten kuntien omistusten keskittämiseen kuntalaisia eriarvoistavalla
tavalla. Pitkällä aikajänteellä vaarana on myös suomalaisen monimuotoisen
kulttuurisen identiteetin ja diversiteetin mureneminen sekä paikallistalouksien
elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten tuhoutuminen. Tämä ei liene perustuslaillinen
kuntalaisten perusoikeuksien toteutumisen tie.
