torstai 14. heinäkuuta 2011

Kolmet työmarkkinat

Suomessa on paljon puhuttu työllistämisen rakenteellisista esteistä. Yksi näistä esteistä löytyy yllättävältä taholta. Työmarkkinoiden toimintaa vaikeuttaa SAK ja ay-liike.  Edellinen keskitetty TUPO tehtiin Suomessa vuonna 2004. Nyt SAK:n ote sopimisesta jälleen hetkellisesti vahvistui. Tiukka työmarkkinasääntely ei nykyiseen taloustilanteeseen välttämättä sovi. Raamisopimus kaventaa työllistämisen edellytyksiä. Etenkin, kun yritysten kustannus- ja hintakilpailukyky on Suomessa ohkainen ja toisaalta myös inflaatio ja kiristynyt verotus syö kansalaisten ostovoimaa. Yrityksillä ja kansalaisilla - molemmilla on vain vähän liikkumavaraa.

Työväenliike on menettänyt otteensa työmarkkinoista ja Demarit ovat synkässä syöksykierteessä myytyään arvonsa sinipunahallituksen hallitusohjelmalle. Eikä rätyläisittäin rämettynyt AKT sitä ainakaan vahvista.

Uuden hallituksen kokoonpanossa kiinnitti huomiota SAK -työministerin paaluttaminen hoitamaan tätä keskeistä salkkua. Uusi työministeri luo kiinteässä yhteydessä SAK:n ytimen kanssa Suomeen suljetut työmarkkinat ja voimakkaan työvoima- ja tulopoliittisen kontrollin ja sääntelyn. Työmarkkinoiden toimivuus vaarantuu. Toimialakohtainen liian voimakas yleissitovuus ei edistä, vaan heikentää työvoiman sijoittumista entisestään. Työministerillä on työmarkkinoiden kehittymistä estävä SAK -niminen pallo jalassaan.

Kolmet työmarkkinat muodostuvat siksikin, että aiemman hallituksen; lähinnä Kokoomuksen ja RKP:n, osin Keskustan tukema työvoima- ja henkilöstökustannusten minimointi: Ulkomaalaisten keikkatyöläisten, rekisteröimättömän tuontityövoiman, ilman työsopimuksia työskentelevän työvoiman ja hämärän alihankintaketjuttamisen käyttäminen jatkuessaan luo Suomeen yhä pahenevat harmaat työmarkkinat.

Eniten tästä kärsii suomalainen avoimilta työmarkkinoilta työtä etsivä työntekijä. Vaikka työntekijä olisi kuinka pätevä tahansa - se törmää jatkossa työtä hakiessaan kolmeen oveen: SAK:laiseen suljettuun sääntelyn oveen, harmaan työmarkkinan oveen ja vielä edelleenkin toimimattoman avoimen työmarkkinan oveen, vaikka kuinka koputtelisi. Alan terminologia tuntee myös käsitteen: piilotyömarkkinat. Piilotyömarkkinat ovatkin työnhakijalle usein ainoa tie löytää työpaikka aktiivisuudella, kovalla työllä, työnhakuosaamisella, suhteilla ja usein onnellakin. Omaehtoinen työllistyminen vaatii työtä!

1992 -laman jälkeen jäi työelämästä pois paljon nuoria. Osa valitettavasti pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Erilaiset ongelmat ja kierteet pudottavat varsin nopeasti työkyvyn. 2001 -vuoden ICT-kupla ja nyt tämä uusin subprime -notkahdus ovat muhimassa hoitamattomina lisää ns. Drop Out -nuoria ja kasvavia ongelmia nuorten pääsemisessä kiinni työelämään ja leivän tynkään. Ongelmatiikkaa lisäävät pitkäaikaistyöttömät, joista osa olisi vielä työelämäkelpoisia ja -halukkaita työntekijöitä. Avoimien työmarkkinoiden toimimattomuus on este näiden molempien tärkeiden ryhmien työllistymiselle.

Eläkeiän pidentäminen, kuten Sailas ehdottaa - ei ole ratkaisu suomalaisen työllisyyden ja työvoimapulan ongelmaan. Uusimpien tutkimusten mukaan yli 60 -vuotiaista joka toinen on eräillä toimialoilla jo pudonnut pysyvästi työmarkkinoilta. Enemmänkin tulisi kiinnittää huomiota työikäisen ja työkykyisen väestön työterveyden säilyttämiseen. Ongelman fokus on kuitenkin nuorissa.

Jos nuorten ammatillinen kouluttaminen, aktiivinen työvoimapoliittinen ohjaus ja työllistämistä tukevat toimet jätetään nyt hoitamatta - suurten ikäluokkien poistumaan ei saada kotimaista nuorta työvoimaa riittävästi. Suomella ei ole varaa enenevään määrään ns. Drop Out-nuoria. Tällöin menetämme merkittävän määrän hyväkuntoista työvoimaa ikäluokkien alkupäästä. Myös aikuisen työväestön työssä jaksamiseen ja Tyky- ohjelmiin tulisi panostaa nyt heti. Tällöin pidämme huolta myös nykyisestä työvoimasta. Ja avoimien työmarkkinoiden kestävästä kehityksestä.

Tässä taloustilanteessa kaivattaisiin työmarkkinoiden joustavuutta. Toimivien työmarkkinoiden näkökulmasta tämä tarkoittaisi myös joustavuutta työehtosopimusten yleissitovuuteen ja paikalliseen sopimiseen. Tämä loisi merkittävästi lisää työpaikkoja tässä taloustilanteessa. Eniten joustavista työmarkkinoista voisivat hyötyä juuri nuoret ja pitkäaikaistyöttömät työnhakijat.