Miksi historia ei ole jo opettanut? – Onko Siperian pakko opettaa?
Keskusta ei voi muuttaa omia taustapeileissä olevia
virheitään. Keskustan tulevaisuus on
ohuiden lankojen varassa. Kykeneekö se eettiseen ja moraaliseen poliittiseen remonttiin? Politiikan tulisi olla kuitenkin yhteisten asioiden hoitamista. Sipilän insinöörilogiikalla, puheilla ja hymyillä eivät
tekemättömät asiat muutu tehdyiksi tahi megaluokan virheet haihdu olemattomiin.
Löytyykö vielä säätiöitä, yhtiöitä ja yhdistyksiä – jotka itseasiassa tarkemmin tutkittuna voisivat olla vaalirahoitusautomaatteja tai - vielä pahempaa - korruption pesiä, joissa pääomat kiertävät alkiolaisuuden juurilta kauas kimmonneen, nykyisin uusliberalismin ihannetta kurkottelevan puolueen sisä- ja lähipiirien hyväksi. Nuorisosäätiö oli jo aiemmissa vaaleissa tapetilla. Järkevät ihmiset eivät tekisi samoja virheitä uudelleen.
Puoluetta on alue- ja kuntahallinnon keskittymisen osalta kritisoinut eräs herra Oreck - Yhdysvaltain edellinen suurlähettiläs. Jos muistatte lukeneenne Bruce Oreckin muistion Suomelle. Suomalaisilla ei ole enää varaa elää 1950-luvun (Kekkosen ajan ja ay-palon) asenteissa, joissa järjettömillä säännöillä, aivan turhalla byrokratialla ja sääntelyllä ja kireällä lainsäädännöllä sidomme taloutemme kahleisiin ja pelottelemme potentiaalisia sijoittajia ja investointeja maastamme pois.
Löytyykö vielä säätiöitä, yhtiöitä ja yhdistyksiä – jotka itseasiassa tarkemmin tutkittuna voisivat olla vaalirahoitusautomaatteja tai - vielä pahempaa - korruption pesiä, joissa pääomat kiertävät alkiolaisuuden juurilta kauas kimmonneen, nykyisin uusliberalismin ihannetta kurkottelevan puolueen sisä- ja lähipiirien hyväksi. Nuorisosäätiö oli jo aiemmissa vaaleissa tapetilla. Järkevät ihmiset eivät tekisi samoja virheitä uudelleen.
Puoluetta on alue- ja kuntahallinnon keskittymisen osalta kritisoinut eräs herra Oreck - Yhdysvaltain edellinen suurlähettiläs. Jos muistatte lukeneenne Bruce Oreckin muistion Suomelle. Suomalaisilla ei ole enää varaa elää 1950-luvun (Kekkosen ajan ja ay-palon) asenteissa, joissa järjettömillä säännöillä, aivan turhalla byrokratialla ja sääntelyllä ja kireällä lainsäädännöllä sidomme taloutemme kahleisiin ja pelottelemme potentiaalisia sijoittajia ja investointeja maastamme pois.
Oreckin mukaan keskusvaltainen hallintomalli
tukahduttaa kuntien ja kaupunkien kehitystä.
Tästä hyvä, kekkosenaikainen jäänne on keskustalainen kunta- ja
maakuntahallinnon ja aluehallinnon poliittisesti virittäytynyt koneisto. Vuorovaikutuksen ja keskustelun vähäisyys auttaa vallan pitämisessä käsissä - mutta ei edistä vahvaa yhteistä kehittämisotetta. Verkostoitunut ja vahvasti vuorovaikutteinen
julkinen talous tuottaisi myös tuloksia.
Suurten puolueiden mielestä eduskuntakauden loppua leimaa
epävarmuuden aika. Orpo oli huolissaan vastakkainasettelun lietsomiesta. Kokoomus ja Keskusta ovat hallituksessa repineet maan eriarvoiseksi. Kansan mielestä koko hallituskausi ja myös edellisen Keskusta
–johtoisen hallituksen kausi on ollut haparoinnin ja epävarmuuden aikaa. Lisäksi sosiaalidemokraatit ovat aiemmin paisuttaneet omilla hallituskausillaan Suomen julkisen sektorin ylisuureksi. Hyvinvointivaltioksi nimitetty julkinen sosiaalipalvelujärjestelmä on paisunut ylisuureksi byrokraattiseksi hirviöksi, joka on alkanut syömään omia kansalaisiaan - veronmaksajan ominaisuudessa. Emme voi ottaa valtionvelkaa palveluihin. Emme voi kiristää verotusta niin, että samalla katoaa kotimainen ostovoima. Ja samalla ay-liike Hakaniemen vartiotornissa kaitsee ja ohjaa maamme hallitusta.
Talouden kasvu voi alkaa, kun Suomessa tunnustetaan realiteetit. Tarvitsemme itse omat rahamme, joita nyt syydetään
Eurooppaan ja EU:n pohjattomaan Molokin kitaan. Vakausmekanismeihin, EU:n jäsenmaksuihin ja byrokratian ylläpitämiseen. Siksi otetaan jopa lisää
velkaa. Velkaraha painuu Suomesta
ulos elvyttämättä kotimaatamme. Samalla on otettava
budjettivelkaa. Yrityksissä ja jopa
työvoimapolitiikassa puhutaan ratkaisulähtöisyydestä. Kaikkialla muualla tehdään ratkaisuja. Mutta hallitukset eivät yksi toisensa jälkeen kykene tekemään ratkaisuja kestävyysvajeen oikaisemiseksi.
Edelliset ja nykyiset vallanpitäjät väistävät kuitenkin nyt
vastuitaan. Katse suunnataan Ransakaan, Saksaan, jopa
Ruotsiin. Sitä kutsutaan kohteen
siirroksi. Kun omat keinot ja voimat
eivät riitä – voidaan yrittää tulkita naapurimaata ja sen keinovalikoimaa tai "ulkopuolisen konsultin ääntä" ikään kuin apuna omien
taskujen tyhjyyteen. Merkel ja Macron konsultoivat Suomea. Triumviraattia pukkaa.
Nyt tarvitaan tiukempaa perustuslakiin nojaavaa johtamista. Ei
voida enää odottaa yhtäkään eduskuntakautta. Tulevan hallituksen on kyettävä tekemään ratkaisevia ja raskaita
päätöksiä. Julkista sektoria on kyettävä saneeraamaan siten, että kotimaista kysyntää ei samalla leikata liiaksi - ja, että kasvulle muokataan otollinen maaperä. Työn tekeminen ja yrittäminen on nostettava takaisin kunniaan kasinotalouden ja bulvaanisijoittajajuhlien sijaan.
Suomea voidaan parhaiten kehittää yrittäjyyden
kunnioittamisella. Tämä tarkoittaa erityisesti niitä n. 200 000 yritystä ja
yrittäjää, jotka ovat pörssi- ja
kasinotalouden ulkopuolella. He tekevät
tulosta usein vaikeinakin aikoina. He työllistävät omansa vaikeinakin aikoina.
He ovat vastuullisia yrittäjiä. He voisivat työllistää lisääkin, jos
työvoima- ja elinkeinopolitiikka olisi oikeannäköistä.
Edelliset hallitukset eivät koskaan myönnä – eivätkä kanna
vastuitaan. He pyrkivät taitavasti
retoriikan ja median, talouslukujen, taulukoiden ja jopa tilattujen todisteiden
ja päivystävien dosenttien tukemina kääntämään julkisen mielipiteen asetelmaa omaksi edukseen – vaikka itse olisivatkin syypäitä maamme harharetkiin.
Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on hinta- ja kustannuskilpailukyvyn haarukoinnissa uudelleen, työvoimakustannusten ja samalla ostovoiman eli
kansalaisten palkkojen tai verotusratkaisujen uudelleenmäärittelyssä. Työvoimakustannusten osalta tulisi löytää
merkittäviä, sellaisia sopimusjärjestelyjä, jossa voidaan purkaa
vanhoillisia sopimusrakenteita – ja luoda kokonaan uudenlaisia
työmarkkinainnovaatioita. Investoinnit, kasvu ja työllistäminen on saatava uudelleen käyntiin.
Repivän vähemmistöpolitiikan sijaan Suomessa kaivattaisiin
laajapohjaista suomalaista yhteisöllisyyttä ja yritteliäisyyttä ja työn
tekemisen mahdollisuuksia tukevaa politiikkaa
- kustannuksia lisäävän ja tukiloukkuihin ajavan
sosiaaliohjauspolitiikan sijaan. Hyvinvointivaltio teki työvoimapolitiikasta sosiaalipolitiikkaa. Työvoimapolitiikan funktiona tulisi kuitenkin olla työllisyyden edistäminen.
Suomi tarvitsee johtajuutta. Muutakin, kuin haastatteluissa
hymyileviä ympäripyöreitä puhuvia tai iloisesti shortseissa twiittailevia puoluejohtajia tahi ay-liikkeen voiman ja palon vuosia ikävöiviä kapinakenraaleita.
Risto Simonen
Risto Simonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti