sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mediaväkivalta on noussut ravitsemuksen tasolle

Mediaväkivalta on joillekin popcornia?

Suomalainen media on nostanut kaiken arki- ja reaaliväkivallan ja sillä mässäilyn arvoasteikolla aamukahvin ja aamiaisen tai päivittäisen "ravitsemuksen" piiriin kuuluvalle tasolle. Kaikkialta läpitunkeva alempiasteinen ja raskas lööppi- ja mediaväkivalta on turruttavaa ja lähes kaiken allensa peittävää. Mediaväkivalta tunkeutuu olohuoneisiin ja lastenhuoneisiin huipputehokkaita mediakanavia pitkin. Mediaväkivalta tunkeutuu tajuntaan ja alitajuntaan halusit tai et.

Tulisiko myös medialla olla itsesääntelyä väkivallantekoihin liittyvissä uutisoinneissa, palstamillimetreissä, media-ajassa- ja tilassa?

Onko neljännellä valtiomahdilla eli medialla enää mitään vastuuta mediasisältöjen vaikutuksesta yhteiskuntaan tai yksilöihin?

Onko ensimmäisellä valtiomahdilla - eli eduskunnalla enää kykyä ohjata turvallista kansalaisyhteiskuntaa tukevan ja puolustavan lainsäädännön muodostumista. Onko toisella valtiomahdilla - valtioneuvostolla; hallituksella enää kykyä turvata turvallisen kansalaisyhteiskunnan käytännön edellytyksiä? Ja onko kolmannella valtiomahdilla - oikeuslaitoksella ja tuomiovallalla enää kykyä sanktioida ja ohjata toiminnallaan edellämainittuja tahoja ja kansalaisia.

Median tulisi kenties omassa itsesääntelyyn liittyvässä pohdiskelussaan ymmärtää, että media tulee itseasiassa ruokkineeksi ja provosoineeksi haitallisille vaikutteille alttiita epävakaita persoonallisuuksia. Median valtavalla voimalla ja volyymillä uutisoitaessa ääritekoja voidaan myös kenties aiheuttaa ja provosoida väkivaltaisen ja rikollisen toiminnan ihannointia.


Suomessa tulisi tehdä ryhtiliike vallanjaon kaikilla tasoilla. Tulisi palata oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti perustuslain ohjaamaan demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan. Vapaat vaalit ovat yksi tie edustukselliseen demokratiaan ja uudenlaiseen yhteisvastuullisuuteen.

Risto Simonen

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Perustuslaillinen ongelma


”Houston we have a problem”...

kuuluu legendaarinen viesti komentokeskukseen. Suomessa on demokratiaan liittyvä kuuluvuusongelma käsillä. Keskittäminen katkaisee  kehyskuntien äänivallan kuulumisen ja romuttaa saavutetut lähidemokratiaa tukevat toimet. Kuntauudistuksen yhdenvertaisuusongelma huutaa aina perustuslakiin saakka. 

Kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Vaikka valtion valvonta ja ohjaus tahi EU:n direktiiviohjaus onkin eräiltä osin hyväksyttyä, kuntauudistuksessa ollaan kävelemässä perustuslain yli.  Kunnilla - oikeudellisina toimijoina, on tärkeä paikallinen tehtävä mm. perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisessa, paikallisessa lainkäytössä asukasläheisesti. Julkisen vallan käytöllä tulisi olla vahva demokraattinen perusta.

Suuri ongelma kulminoituu perustuslain 2 §:n kansanvaltaisuuden periaatteeseen: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”. Asukasosallisuuden edellytyksiä tulisi kunnioittaa. Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että on ongelmallista, jos kuntien päätösvaltaa siirrettäisiin hyvin laajamittaisesti alueelliselle tahi maakunnalliselle toimielimelle. 

Asioiden vireillesaattaminen ja valmistelu, kuntalaisten kuuleminen heitä itseään koskevissa asioissa, päätöksentekovalta, luottamushenkilövallan ja viranomaisvallan nykyinen asukasläheinen, suora ja joustava käyttö häviäisi siirryttäessä suuriin kuntakeskuksiin. Kuntauudistuksen tavoitteissa kuntiin jäisi vain yhteispalvelupisteet, joissa olisi etäpalveluna saatavilla julkisia palveluja. Henkilökohtaisen palvelun saaminen ei voi olla vain keskuksessa asuvan kuntalaisen subjektiivinen oikeus. Tämäkö olisi kuntauudistuksen saatesanoissa mainittua yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. 

Lähidemokratiaa vahvistavat toimielimet, kuten mm. nuorisovaltuustot, vanhus- ja vammaisneuvostot, kyläneuvostot, elinkeino- ja hankeryhmät purkautuisivat. Kuntauudistus asettaisi kovia haasteita paikallisyhteisöille ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Suurkuntaratkaisu purkaisi paikallista yhteistoimintaa tukevat nykyiset kuntayhtymät ja osan Paras-hankkeen myötä syntyneistä juuri palvelutuotantoon siirtyneistä rakenteista.

Kuntien kunnostamista kuitenkin tarvitaan. Rakenteita ja toimintoja tulee virtaviivaistaa. Kuntauudistus rakentuisi kenties parhaiten kuntien keskinäiselle yhteistoimintamenettelylle, jossa valtionvarainministeriö antaa kunnille uudet valtionosuusraamit. Kunnat sopeuttaisivat alueilla keskinäisillä toimillaan palvelunsa demokraattiseen päätöksentekoon pohjautuen – ilman sanelua, pakkotoimia ja karttaharjoituksia. Euro on hyvä konsultti. Veroprosentin korotuspaine toinen. 

Muuttaako ministeri Virkkunen myös perustuslakia niin, että yhdenvertaisuussäännös ei koskekaan kaikkia. Kuntalaisen ja komentokeskuksen välinen etäisyys  yhdenvertaisuussäädöksellä mitaten kasvaisi kestämättömälle tasolle. Karrikoiden: ”Asianne voidaan ratkaista kansliapäätöksenä ilman kuulemistanne”.